Aurinkosuojatuotteet ja kutakuinkin kaikki tärkeä mitä niistä täytyy tietää

kesäkuu 16, 2019 1 By Minni

Aurinkotuotteet ovat taas olleet erityisen ajankohtaisia jo jonkin aikaa, koska Suomen kesä on ollut kovin aurinkoinen tähän mennessä jo. Sinänsähän aurinkosuojaa on ihan hyvä käyttää muulloinkin kuin auringossa, mikäli haluaa erityisen hyvin suojautua UV-säteiltä. Silloinkin kun UV-säteily ei ole voimakasta, on sitä kuitenkin olemassa, joten vaikka palaminen ei ole todennäköistä, voi ihon ikääntymisen nopeudelle olla merkitystä sillä, käyttääkö suojaa ympäri vuoden ja kaikkialla vai vain pelkästään kesällä rannalla loikoillessa.

Kirjoituksen ei ole tarkoitus olla kaikenkattava aurinkosuojainfopaketti, eikä aihetta ole tarkoitus käsitellä erityisen laajasti, mutta sellainen perustietopaketti tärkeistä jutuista kuitenkin, jotta ei mene ihan hömppätekstiksi. Luultavasti rönsyilee pahasti ja kirjoitus tulee olemaan superpitkä 😀

Jatkona luvassa kuvissa esiintyvien aurinkosuojatuotteiden testiarviot.

 

Pieni UV-tärppi tulee tässä:

UV-säteily jaetaan kolmeen, riippuen sen aallonpituudesta. Jokaisella lajilla on eri vaikutuksia ihoon ja hiuksiin.

UVA ei polta, eikä ole niin suurienergistä, mutta se on pääsyyllinen ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen (ns. valovanheneminen eli photoaging), koska se tunkeutuu syvälle ihoon ja myös hiuksen kuitukerrokseen. Se tummentaa jo olemassaolevaa pigmenttiä ihossa ja sillä voi olla myös ihosyöpiä edistävä vaikutus. Solariumissa iho saa vain UVA-säteilyä. UVA pääsee myös ikkunalasin läpi. UVA:lle ei ole virallista suojakerroinmerkintää. Muistisääntönä UVAges!!

UVB saa vaalean ihon palamaan ja ruskettumaan sekä paksuntaa ihon pintasolukkoa. Sitä pidetään ihosyöpien suurimpana aiheuttajana sen polttamiskyvyn vuoksi. UVB-säteily tunkeutuu vain ihon pintaosiin ja terveiden hiusten osalta suomukerrokseen, joka suojaa hiuksen varsinaista rakennetta. Jos hiukset ovat jo vaurioituneet, eikä siinä ole ehjää suojaavaa suomukerrosta, voi UVB yltää hiuksen kuitukerrokseen UVA-säteiden lailla. Otsonikerros suojaa suurimmalta osalta UVB-säteilystä (siellä missä otsonikerros on edelleen hyvä). UVB auttaa elimistöä tuottamaan D-vitamiinia, joten se ei ole pelkkä pahis, mutta D-vitamiinisynteesi ei tarvitse auringossaoloaikaa ilman aurinkosuojaa eli aurinkoaika UV-suojan kera riittää myöskin. SPF-merkintä kertoo vain UVB-suojasta ja eri ihot palavat eri ajassa (puna-aika), joten oma aurinkoihotyyppi on hyvä tietää, mutta sinänsä pääsääntönä sanoisin, että ainakin mikäli ihosi on vaalea, käytä aina korkeaa SPF-aurinkosuojaa. Muistin tueksi sääntö: UVBurns!!

UVC ei pääse otsonikerroksen läpi ollenkaan ja UVB:kin vain noin kymmenyksen osalta. Koska otsonikerros ei ole täydellinen, on sekä vaarallisin UVC- että myös UVB-säteily lisääntynyt monin paikoin. Myös UVC osallistuu D-vitamiinisynteesiin iholla. UVC-suojia en ole missään vielä nähnyt.

Kaikki säteilyn lajit vaikuttavat myös silmäterveyteen, joten silmät on hyvä suojata suurilla aurinkolaseilla. Aurinkolasit suojaavat myös silmänympärysihoa, jos ovat tarpeeksi isot. Niiden UV-suojien lajista en ole löytänyt tarkempaa tietoa (tai edes pahemmin etsinyt). Jossain mainostetaan jopa 100%:sta aurinkolaseissa olevaa UV-suojaa, mutta pieni skeptisyys on ainakin minulla tällaista kohtaan. (Kuvissa muuten on Marimekon Minea-aurinkolasit, jotka ainakin kokonsa puolesta tuntuvat todella suojaavilta.)

 

Fysikaalinen vs. kemiallinen aurinkosuoja -mitä eroa?

Ensiksikin, kaikki fysikaaliset ja kaikki synteettiset/kemialliset aurinkosuojaraaka-aineet eivät ole samanlaisia, joten tämä jaottelu on aivan liian karkea yhdellekään loppupäätelmälle. Ei ole mitään selkeää kummankaan ryhmän raaka-aineen paremmuutta kaikessa, vaan sanoisin, että eri tilanteisiin sopii toinen ja toiseen joku muu. Ihmisillä on myös eri arvoja, joiden perusteella päätöksiä tehdään, joten siksikään ei ole syytä nostaa toista ryhmää toisen yli. Kaikkien EU:ssa myytävien tuotteiden tulee olla turvallisia käyttää.

Fysikaaliset suojat ovat ainoita sallittuja aurinkosuojia luonnonkosmetiikassa ja käytännössä se tarkoittaa titaanidioksidia ei-nanomuodossa ja sinkkioksidia ei-nanomuodossa, koska ne ovat ainoita luonnollisia EU:n hyväksymiä aurinkosuoja-ainesosia. Myös monilla öljyillä (esim. karanja) voi olla jonkinlaista suojaa UV-säteitä vastaan, mutta niillä ei ole EU:n hyväksymää aurinkosuojastatusta, eikä pelkästään niihin kannata luottaa. UV-suoja niissä voi olla minimaalinen ja vaihdella kovastikin.

Kemiallisia suojia on paljon enemmän, koska EU:ssa on hyväksytty yhteensä 33 aurinkosuojaa käyttöön kosmetiikassa. Hyviä aurinkosuoja-aineita kehitellään jatkuvasti, joten varsinkin uusimmissa on todella hyviä vaihtoehtoja, eivätkä kaikki ole samanveroisia monessakaan mielessä. Luultavasti EU:ssakin hyväksytään uusia aineita aurinkosuojiksi tulevaisuudessa, luulen.

UV-säteiltä voivat suojata monet muutkin aineet kuin sallitut raaka-aineet (ja toki vaatteet), mutta vain nuo tietyt EU on hyväksynyt turvallisiksi ja virallisiksi, joita käyttämällä tuotetta saa kutsua aurinkosuojatuotteeksi SPF-arvolla. Tosin raaka-aineilla on ihan maailmansa, kuten että miten ne toimivat tuotteissa, mitä ne tarvitsevat kaveriksi toimiakseen, miten ne pysyvät stabiilina jne., joten INCIstä ei valitettavasti suoraan näe kaikkea. Monet aurinkosuojat on tehty yhdistämällä fysikaalisia ja kemiallisia suojia.

 

Fysikaalisen ja kemiallisen suojan eroja voidaan käsitellä vaikkapa seuraavilla tasoilla:

Vaikutus iholla/kuinka toimii

Vaikka usein sanotaan, että fysikaalinen suoja heijastaa auringonsäteet ihosta pois kuin peili ja kemiallinen imee ne itseensä, ei asia välttämättä ihan noin menekään, koska ainakin erään tutkimuksen mukaan fysikaalinenkin suoja toimii lähes 95%:sti imemällä säteet itseensä ja vain muutama prosentti heijastuu pois. En oikeastaan tiedä mistä fysikaalisen suojan heijastumisväite on lähtöisin ja sitä pidetään jotenkin jopa perustietona, mutta tuollainen tutkimus kuitenkin löytyy aiheesta, enkä mitään vastakkaista asiaan löytänyt etsimälläkään.

Kosmeettinen miellyttävyys

Kaikissa aurinkosuojissa pitää olla jokin tapa millä ne pysyvät tasaisena iholla, mikä luultavasti on syynä sille, että kemialliset aurinkosuojat ovat yleensä vähän öljymäisen tuntuisia tai kalvomaisia (jos eivät ole paksussa voidepohjassa) ja fysikaaliset taas paksua tahnaa. Suojan on kuitenkin tarkoitus pysyä iholla mahdollisimman hyvin ja muuttumattomana, joten jokin tuntu on melko välttämätön.

Yleensä kemiallisissa suojissa on huomattavasti miellyttävämpi levittyvyys ja lopputuntuma. Ne jäävät myös hienoista hohdetta lukuun ottamatta melko näkymättömiksi iholla, vaikka kyllähän nekin tuntee. Fysikaaliset suojat jättävät ihon aina enemmän tai vähemmän valkoiseksi ja ovat äärimmäisen harvoin huomaamattomia iholla ja yhtä helposti levittyviä kuin kemialliset vastaavat. Ainoa testaamani fysikaalisen suojan sisältävä tuote, joka ei ole jäänyt yhtään valkoiseksi eikä tahmaiseksi, on ollut Hynt Beautyn Sun Prep Broad Spectrum SPF25 -aurinkosuojatuote. (En ymmärrä miten koostumus on saatu aikaan edes, ainakaan INCIn raaka-aineilla?) Muut tuotteet ovat vaihdelleet lopputulokseltaan täysin valkoisesta himmeän kuultovalkoiseen. Nanokoossa suojat olisivat huomaamattomampia, mutta nanomuotoinen ei ainakaan täytä mitenkään fysikaalisen suojan määritelmää.

Mikäli fysikaalisen suojan valkoisuus saa aikaan sen, että tuotetta levitetään naftisti, on aika selvää, että se ei aja asiaansa kunnolla, eikä sitä voi suositella. Ainoa poikkeustuote on tuo Hynt Beauty ja jos kaikki tuotteet olisivatkin koostumukseltaan sen kaltaisia, olisi se aika huippua. Siinä tosin tuo Broad Spectrum -lupaus eli UVA-suoja voi jäädä pieneksi ja mitään sertifikaattia ei taida Hyntillä olla, joten vaikea sanoa mikä tuotteen salaisuus on vai jätetäänkö jotain jopa kertomatta?

Ärsyttävyys

Joillakin kemiallisilla suojilla voi olla ihoa ärsyttäviä vaikutuksia (ei kaikilla), kuten oktokryleenillä, kun taas fysikaaliset ovat yleensä hyviä herkälle iholle. Kemiallisistakin löytyy vähemmän herkistäviä kyllä, mutta oktokryleeni ainakin on aika yleinen raaka-aine.

Akneiholle mikä tahansa aurinkosuoja voi olla parempi kuin olla ilman, koska akne voi pahentua reilulla viiveellä UV-säteilystä (voi näkyä vasta talvella), mutta joitakin suojia ei suositella akneiholle, joten tämä kannattaa huomioida, mikäli kärsii aknesta. Fysikaalisia pidetään sopivina akneiholle, mutta siinä on huomattava, että kyllähän mikä tahansa tarpeeksi paksu kerros mitä tahansa ainetta tukkii ihon ja fysikaalisia tuotteita pitää levittää aika kerros, eivätkä ne edes huuhtoudu iholta niin helposti pois, joten huolellinen ihon puhdistus on erittäin tärkeää muistaa. Itse olen huomannut, että kalusteista on täysin mahdotonta saada näitä valkoisia jäämiä pois yhtään millään myrkyllä edes ja vaatteisiinkin tuntuvat jämähtävän tiukasti, joten jäämiä jää taatusti helposti myös iholle.

Imeytyvyys ihoon

Fysikaalinen suoja jää ihon pintakerrokseen, eikä ainakaan imeydy ihon syvempiin kerroksiin. Kemiallisia suodattimia taas on löydetty verenkierrosta, mutta tämänhetkisen tutkimuksen mukaan sillä ei ole haittavaikutuksia, mutta tätäkin tutkitaan varmuudeksi lisää. Ihon palaminen on se pahin riski, joten aurinkotuotteita ei kannata jättää pois pelon vuoksi. Näissäkin täytyy huomauttaa, että se että joitakin suodattimien jäämiä on löydetty verenkierrosta, ei tarkoita samaa kuin että kaikki kemialliset imeytyvät verenkiertoon. Sinänsä tämä kyllä on jännä juttu, että EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan kosmetiikka ei saa imeytyä dermikseen asti, vaan sen on tarkoitus vaikuttaa vain pinta-kerroksissa, hmmm.

Joidenkin kemiallisten suodattimien on havaittu olevan mahdollisia hormonihäiritsijöitä, mutta tämä ei koske kaikkia kemiallisia suojia, eikä toisaalta pahimmallakaan ainesosalla (joka on kielletty EU:ssa) ole todettu mitään vaikutusta, vaikka tuotetta lätkisi joka päivä eli haitallista määrää on mahdotonta saada normaalikäytössä. Ellei nyt sitten juo aurinkosuojatuotettaan… Tämä juomiskielto voi toki olla hyvä mainita pullon kyljessä, jos joku on sellainen älyllisesti haasteellinen henkilö 🙂

Ympäristöystävällisyys

En löytänyt EU:n sallimista tuotteista ainakaan yleisimpiä ympäristölle haitallisiksi pidettyjä aurinkosuoja-aineita, joten tässä kohtaa sanon, että mineraalifiltterit ei-nanokokoisina ainakin ovat koralliystävällisiä ja luultavasti kaikki Suomessa myytävät aurinkotuotteet. Osta siis aurinkovoiteesi ennen ulkomaanmatkaa kotimaasta tai ainakin EU:n alueelta, niin ei tarvitse epäröidä tämänkään suhteen.

Vapaat radikaalit

Joidenkin lähteiden mukaan on parempi käyttää fysikaalisia suojia, koska kemialliset synnyttävät haitallisia vapaita radikaaleja iholla, mutta totuus on, että tutkimusten mukaan näin tekevät myös fysikaaliset suojat. En tiedä pitääkö tästä olla niin huolissaan, koska ihmisillä tehdyt testit kuitenkin kertovat aurinkosuojien käytön juuri ehkäisevän ihomuutoksia. En ole tämän asian asiantuntija mitenkään, mutta jos haluaa varmuudeksi olla täydellisen suojassa kaikelta, kannattaa välttää sekä aurinkoa että aurinkosuojia.

Fysikaalinen suoja lapsille

Vaikka kemiallisia suodattimia monesti parjataankin (melko turhaan), on eräs ryhmä, jolle voisi olla parempi pitäytyä fysikaalissa tuotteissa ja se ryhmä on pienet lapset. Tutkimuksia kun ei koskaan tehdä pienillä lapsilla, joten tämä olisi sellainen ”ei vara venettä kaada” -tyyppinen ratkaisu. Pieniä lapsia ei ehkä niin edes haittaa kalkkilaivan kapteeni -look, mutta oma kokemus kertoo, että valkoisiksi suojatut lapset samalla usein sotkevat ympäristönsäkin valkoiseksi, joten se kannattaa huomioida, ettei sitten liikuta korvaamattoman arvokkaiden antiikkihuonekalujen läheisyydessä tai laiteta päälle sitä tonnin mekkoa. Pienillä lapsilla kyllä se ykkösvaihtoehto on välttää kokonaan aurinkoa ja aurinkosuojatuotteita, mutta jos nyt pakko on jossakin tilanteessa auringossa olla, valitsisin pääsääntöisesti fysikaalisen suojan sen imeytymättömyyden vuoksi.

Kuvassa ehdottomasti fysikaalisten suojien parasta antia ainakin läpikuultavuudeltaan. Vaalean hennon rajan voi huomata keskellä kämmenselkää vaakasuuntaisesti. Ylhäällä ainetta hierottu tehokkaasti ihoon ja alempana vain nokare itse tuotetta ja muuten aurinkovoiteeton iho.

Aurinkosuojatuotteen tärkeät merkinnät:

Suojakerroin -UVB

UVB-suoja ilmoitetaan SPF-merkinnällä (sun protection factor). Alle 6:n suojakerrointa ei saa nimetä aurinkosuojatuotteeksi. Esimerkiksi SPF15 blokkaa 93% UVB-säteistä (eli päästää sadasta säteestä 7 läpi) ja SPF30 97% (sadasta säteestä 3 pääsee läpi). SPF-arvoa voidaan käyttää vain kosmeettisissa tuotteissa, jotka on tarkoitettu elävään kudokseen eli iholle. Hiustuotteiden kohdalla SPF-arvoa ei voi siis käyttää.

Suojakerroin -UVA

UVA:lle ei ole samanlaista suojakerroinarvoa kuin SPF ja sen koko olemassaolo aurinkosuojatuotteessa ei edes ole pakollista, joskin EU on tehnyt suosituksen, jota useimmat noudattavat. Suosituksen mukaan UVA-suojan olisi oltava vähintään kolmannes tuotteen palamissuojakertoimesta (SPF) ja tämä voidaan ilmoittaa tuotteessa ympyrällä, jonka sisällä lukee UVA. Joissain tuotteissa on muitakin UVA-merkintöjä, kuten esimerkiksi japanilainen PA-merkintä, jossa PA:n perässä tulevat plussat kertovat UVA-suojan tasosta vaihdellen kevyttä suojaa tarjoavasta yhdestä plussasta neljän plussan voimakkaaseen suojaan. Mitenkään ongelmaton ja pomminvarma tämä PA-merkintä ei ole, eikä siksi ole kaikkialla käytössä. Muitakin UVA-merkintöjä on, mutta ei siis yhtäkään virallista. EU:ssa pitäisi suosituksen mukaan aurinkosuojatuotteessa olla joko

matala suoja (low) = SPF 6-14,9 —-> UVA-suoja 2-5

keskitason suoja (medium) = SPF 15-29,9 —-> UVA-suoja 5-10

korkea suoja (high) = SPF 30-59,9 —-> UVA-suoja 10-20

erittäin korkea suoja (very high) = SPF 50+ eli mitattuna vähintään 60 —-> UVA-suoja 20+

 

UVA-suojan näkökulmasta ei siis ole mitään järkeä valita alle 50 suojakerrointa ja parasta olisi suojata kasvot leveälierisellä hatulla ja aurinkolaseilla aurinkosuojavoiteen lisäksi. Missään nimessä en luottaisi meikkivoiteen tai päivävoiteen aurinkosuojaan kesäisin ja UVA-merkintä kannattaa erityisesti talvella varmistaa, koska iho ei kyllä talvella ainakaan pala, joten pelkkää UVB-suojaa ei todellakaan tarvitse. Meikki- ja vastaavien tuotteiden käytössä kannattaa myös huomioida määrän vaikutus suojaan, koska luultavasti suojakerroin on asetettu sille määrälle mitä aurinkotuotteita tulisi levittää, eikä välttämättä esteettisesti sopivalle määrälle. Siis niinhän se pitäisi toki olla parhaassa maailmassa, että tuotteen suojakertoimessa olisi huomioitu käyttötarkoitus ja -tapa, mutta niin ei välttämättä ole tehty.

Eli tärkein pointti oli se, että UVA-suoja on suositus, ei pakollinen aurinkotuotteissa! Tämä tarkoittaa siis sitä, että aurinkosuojatuotteen suoja ihon ennenaikaista vanhenemista vastaan toimii vain, jos tuotteessa on kunnollinen UVA-suoja. Koska UVA:llakin voi olla tekemistä ihosyövän synnyssä, kannattaa UVA-suoja aina tarkistaa!!

 

Muuta tärkeää muistaa!

Älä luota, siis älä koskaan, itsetehtyihin aurinkosuojiin tai muutenkaan välttämättä kokeile aurinkolomalla mitään pikkufirmankaan epäilyttävää tuotetta. Aurinkosuojan formulointi on paljon vaikeampaa kuin muun kosmetiikan ja riskit suuremmat.

Älä käytä vanhentuneita aurinkotuotteita eli noudata tuotteeseen merkittyjä säilyvyysaikoja (yleensä PAO- eli period after opening -merkintä).

Levitä tuotetta välillä lisää. Tutkimuksissa on oikeasti mitattu, että suoja kuluu ja haihtuu pois, aivan kuin mikä tahansa kosteusvoide.

Käytä tuotetta kerralla koko vartalolle vähintään kaksi ruokalusikallista eli 30 ml. Tämä tarkoittaa, että yksi tuote ei todellakaan kestä koko kesää edes Suomessa, mikäli aikoo olla auringossa. 150 ml putelista riittää viiteen(!!) käyttökertaan. Käyttämällä tuotetta liian vähän, tuote ei vastaa lähellekään tuotteessa ilmoitettua suojaa.

Alle 3-vuotiaat täytyy pitää poissa UV-altistuksesta ja mielellään ilman aurinkovoiteita, mutta aurinkovoiteen käyttö on aina pienempi paha kuin palaminen. Pienille siis suojaavat vaatteet ja erityisesti hattu sekä pois auringosta varjon puolelle. Keskipäivän aikaan pienet on hyvä pitää sisätiloissa. Aurinkovoiteista valitsisin aiemmin tekstissä mainitun syyn takia fysikaalisen suojan (esim. Madara on ainakin ollut hyvä ja helppo sekä Algamaris toinen supersuosittu fysikaalisen suojan sisältävä tuote).

Koska mikään tuote ei tarjoa 100-prosenttista suojaa UV-säteiltä, voi palamista tapahtua aurinkosuojavoiteista huolimatta. Ruskettuminen itsessään kertoo aina jo ihon saamasta UV-säteilystä, joten tavallaan ruskettuminen on merkki mahdollisesta vauriosta. Pahin mahdollinen vaihtoehto iholle on se, että grillaa itseään pelkän UVB-suojan turvin aamusta iltaan, jolloin päivän aikana saatu UVA-säteilymäärä on huima… Miten se olikaan, UVAges jne.

 

Jatkona tulossa muutaman aurinkosuojan testiarvio, vähän lyhyemmin, ainakin toivon.

Turvallista kesää!