Virve Fredman: Täydellinen iho -opas korealaiseen ihonhoitoon ja Katja Kokko: Kuulaan kaunis -korealainen ihonhoito
Estenomiopinnot ovat nyt keväällä olleet todella tiiviit. Jos olisi pelkästään opiskelija, jonka tarvitsisi keskittyä pelkkiin opintoihin, olisi tehtävien määrä varmasti sopiva, mutta useimmat ovat kokeneet tämän kevään rankaksi (koska käyvät työssä tms), ainakin tehtävien ja opintojen laatu huomioiden. Mihinkään hiukankaan ylimääräiseen, kuten vaikka blogiharrasteluun, ei juuri jää aikaa. Hirveän suuri kasa valokuvia kyllä on valmiina lukuisiin julkaisuihin, mutta tekstitoteutus siirtyy aina vain seuraavaan ja sitä seuraavaan päivään. Luultavasti monet ideat vanhentuvat ennen niiden julkaisua, mutta näille uutuuskirjoille oli pakko antaa sananen tässä ja nyt, koska turha näitä on arvostella enää vuosi julkaisun jälkeen.
Kyseessä ovat tietenkin kaksi alkuvuoden odotettua kauneusalan kirjaa, Ostolakossa-blogin Virve Fredmanin (Virve Vee) Täydellinen iho -opas korealaiseen ihonhoitoon ja luonnonkosmetiikkaguru Katja Kokon Kuulaan kaunis -korealainen ihonhoito. Molemmat ovat ulkoisesti hämmästyttävän samanoloisia kirjoja yhteisen aiheensa lisäksi. Virven kirja tosin on kovakantinen ja hiukan paksumpi, kun taas Katjan pehmeäkantisempi (vai pitäisikö puhua kirjailijoista sukunimillä?), mutta väritys on samankaltainen.
Sisältä Virven kirjassa on enemmän kuvia, mutta ei mitenkään informatiivisesti, vaan lähinnä selkeyttämässä rakennetta ja inspiraationa. Katja on päätynyt piirrettyyn kuvitukseen, jossa kansien värimaailma jatkuu ilman tehostevärejä. Kuvia on aika minimaalisesti ja nekin aika pelkistettyjä. Ihan kauniita ovat molemmat, vaikka ehkä itse toivoisin tällaiselta kirjalta tietoa juuri kuvamuodossa. Kuva ja tuhat sanaa jne. Molemmat henkilöt antavat blogeissaan kuitenkin henkilökuvansa näkyä, joten miksi persoona on häivytetty kirjoista? Asia tietysti on kirjoissa aina se tärkein tietysti, joten lukutaitoinen ja asiaorientoitunut ei onneksi menetä mitään tärkeää, vaikka kuvia ei olisikaan tuomassa mitään lisätietoa.
Virve Fredman: Täydellinen iho
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Virve Fredman on estenomi, joka ei ole sitoutunut mihinkään yhteen kosmetiikan alaan, mutta on viime vuosina keskittynyt enemmän korealaisen ihonhoidon julkituomiseen. Ehkä osasyynä on hänen työpaikkansa Eleven ja todella monelle Eleven taitaa henkilöityä juuri Virveen ja häneen blogiinsa. Eleven onkin suuri korealaisen kosmetiikan ostopaikka ja Virve korealaisen kosmetiikan asiantuntija sekä todennäköisesti toimii veturina kaiken koreakosmetiikan myynnille.
Virve Fredman: Täydellinen iho
Katja Kokko on yksi luonnonkosmetiikan tunnetuimmista ”hahmoista”. Hän on yksi Jolien perustajista, mutta nykyään hänen blogistaan voi löytää paljon muutakin kuin luonnonkosmetiikkaa. Holistinen lifestyleblogi taitaa olla suuntana, jossa luonnonkosmetiikka yhdistyy muuhunkin Katjan elämäntapaan, kuten vaikkapa joogaan.
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Kirjojen sisällöissä bloggareiden erot ovat selkeät. Virven kirjassa ihonhoitoa tarkastellaan perinteiseen tyyliin (tietysti korealaisena versiona), kun taas Katja näkee korealaisen ihonhoidon luonnonkosmetiikkalasien läpi. Kumpikin näkymys on ihan perusteltu, joskin itse olisin jossakin siinä välissä, enkä näkisi ainakaan omalla kohdalla kumpaakaan tyyliä sopivaksi. Kirjoja ei luonnollisestikaan kannata siis lukea tiukkapippoisesti ja kaikkea noudattaa orjallisesti. Se mikä toimii suurelle osalle, ei aina toimi yhdelle. Hyviä suuntaviivoja voi kuitenkin löytää omaan ihonhoitoonsa ihan molemmista kirjoista, mikäli ei ole vielä ehtinyt löytää omaa ihonhoitofilosofiaansa.
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Mitä onkaan korealainen ihonhoito?
Koska kaksi eturivin bloggaria ovat kirjoittaneet kirjat tästä asiasta, ei vastausta voi typistää muutamaan lauseeseen, vaan tässä lähinnä otteita korealaisesta ihonhoidosta. Runsaampaa ja varmasti selkeämpää tietoa saa kirjoista. Avainsanoina voisi olla puhdistus, kosteutus ja ihonhoitonautinto. Ihonhoito ei ole ikävä rutiini, vaan rentouttava osa päivää. Ihonhoito ei korealaiseen tyyliin ole tylsää tai tehotonta, vaan hauskaa ja toimivaa. Kekseliäät putelit yhdistyvät tehokkaisiin sisältöihin. On erityismainittava, että korealainen ihonhoito ei vaadi korealaisia tuotteita, vaan ihonhoitofilosofiaa voi toteuttaa lähes millä vain hyvillä tuotteilla, niin edullisilla ja kalliilla kuin synteettisillä ja luonnonkosmetiikankin tuotteilla.
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Korealaisessa ihonhoidossa on tyypillistä kaksoispuhdistus. Se tehdään kahdella tuotteella, joista ensimmäinen on öljypuhdistus ja toinen jokin kevyempi vesipohjainen putsari. Tarkoitus ei ole pestä ihoa kuivaksi, vaan puhdistuksen jälkeen ihon tulisi olla pehmeä ja jopa hiukan kosteutetun tuntuinen, sekä luonnollisestikin hyvin, hyvin puhdas. Monissa yhteyksissä korostetaan kaksoispuhdistuksen huikeaa eroa perinteiseen puhdistukseen, mutta minulle ei ole ihan kyllä avautunut, että miksi perinteinen länsimaalainen puhdistusaine-kasvovesi-kombo ei ole eräänlainen kaksoispuhdistus sekin? Kuivattavahan se usein on (ei aina), mutta mielestäni siinäkin käytetään jotakin öljyjä liottavaa ainetta ensin ja loput pyyhitään pois (puhdistavaan) kasvoveteen kastetulla vanulapulla. Ehkä ero on syntynyt siinä vaiheessa, kun kasvovedet eivät enää ole tarkoittaneet niinkään tuota puhdistavuutta, vaan lähinnä kosteutta ja tehoaineita? Mielestäni öljypuhdistus tai jokin balmi ja sen jälkeen käytetty misellivesi on myöskin vastaava kaksoispuhdistus, enkä osaa sanoa miksi ihan kaksoispuhdistus-nimellä oleva kaksoispuhdistus olisi jotenkin parempi puhdistaja? No, kuitenkin, pääasia menee kohta ohi, mikä on se, että puhdistuksen ei ole tarkoitus kuivattaa ihoa ja pelkkä yksi puhdistus ei ehkä riitä, jos käyttää meikkiä ja ulkonakin käy päivän aikana. Mielestäni ei kuitenkaan ole syytä täysin teilata länsimaalaista ”kaksoispuhdistusta” kunhan huolehtii, että iho siitä tykkää ja puhdistavan kasvoveden lisäksi käyttää myös kosteuttavaa kasvovettä. Puhdistus on onnistunut, jos sen jälkeen iho ei kiristä, kirvele, ole ärtynyt, punoittava tai huuda kosteutta, mutta ihoon ei myöskään ole jäänyt likaa tai meikkiä.
Virve Fredman: Täydellinen iho
Kosteuttava kasvovesi onkin ehdottomasti käänteentekevä asia ihonhoidossa, mikä on omaan silmään ja korvaan se oleellinen ero länsimaisessa ja korealaisessa ihonhoidossa. Länsimaissa kasvovesi on ollut osa puhdistusta ja ihon pH:n tasaaja, ei tuote jota laitetaan iholle runsaasti ja jätetään. Sen jälkeen ei ole enää käytetty kosteuttavaa kasvovettä. Sellaista ihoa ei olekaan, mikä ei hyötyisi lisäkosteudesta. Korealaisen ihonhoidon ytimessa onkin 7-skin-method eli kasvoveden tai hoitonesteen kerrostaminen seitsemästi tai omaan ihon nähden sopivasti, mikä tarkoittaa ihonhoitokoreaksi käännettynä kylläisyyttä. Kasvovettä taputellaan iholle pienissä erissä kerroksittain siten, että edellinen kerros ehtii imeytyä ennen uuden lisäämistä. Iho imee todella runsaasti, kun vain jaksaa hiljalleen kerrostaa ja tuloksena on selkeästi kimmoisamman ja sileämmän näköinen iho. Se, kuinka kauan kosteus ihossa säilyy, riippuu ilmastosta ja kasvoveden päällä käytetyistä tuotteista.
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Mielestäni tämä ihon kyllästäminen kosteudella ei sekään kyllä ole ihan vierasta länsimaissa. Muistelen atooppiselle iholle suositeltavan juuri pitkiä kosteuskylpyjä esim. suihkussa tai kylvyssä, jonka jälkeen ihoon imeytynyt vesi saadaan pysymään ihossa lisäämällä päälle runsas kerros voidetta (okklusiivista). Mikään pikasuihku ei riitä, vaan iho pitää saada kunnolla kosteaksi ja voide tulee ehdottomasti levittää silloin, kun iho on vielä kostea pinnaltaan. Voi toki olla, että tätä kikkaa ei ole ymmärretty soveltaa kasvojen alueelle (jota ei toki voi uittaa varttia missään pesuvadissa), joten kasvoveden kosteuttavaa käyttöä ei ole ymmärretty vastaavaksi toimeksi? Itse käsitän kyseessä olevan ihan sama toimi, joten olisikin todella mielenkiintoista kokeilla, josko pelkkä vesikosteutus useina kerroksina riittäisi kosteuttamaan, kun vain muistaa päälle laitettavat oikeat tuotteet heti ihon ollessa vielä kostea? Vettähän voisi imeyttää myös vanun avulla tai esimerkiksi asettamalla kostean pyyhkeen kasvojen päälle pienen levon ajaksi. Näppärä ja hassuja tilanteita pelkäämätön voisi jopa askerrella oman pyyhenaamion, jossa olisi aukot silmille, nenälle ja suulle. Ainakin vinkki voisi olla kokeilemisen arvoinen 🙂
Toki ymmärrän kasvovesissä ja hoitovesissä olevan muitakin ominaisuuksia kuin veden lisääminen ihoon (vaikka se onkin se tärkein pH:n tasoituksen lisäksi). Monet apuaineet sitovat vettä huikean paljon, joka tehostaa vaikutusta, mutta itseäni on aina ihmetyttänyt täysin erilaiset ihonhoitovinkit vartalon ja kasvojen iholle. Miksi vartalolle riittää vesi ja kosteusvoide, kun taas kasvot tarvitsevat perushoitonakin paljon enemmän? En ole vielä kuullut 7-skin-methodia käytettävän vartalolle, mutta kunnianosoitus sille, joka viitsii ja ehtii kokeilla suihkukosteutuksen sijaan. Lisään tähän nyt sen, että veden lotraaminen suihkussa tai kylvyssä on kyllä epäekologista verrattuna luultavasti koko kasvovesipullon tuotantoketjuun, joten en välttämättä toivoisi tämän lisääntyvän merkittävästi.
Virve Fredman: Täydellinen iho
Koreassa kasvovesien lisäksi tehoaineita laitetaan iholle myös essence-aineiden ja seerumien muodossa, jotka ovat hieman paksumpia kasvovesiä tai pipettipullotuotteita. Nimistölle ei ole mitään yhtä ja oikeaa muotoa, joten tässä kohtaa sanon vain, että tiivistettyjä aineita ja kosteutta taputellaan iholla monessa muodossa. Yleensä essence on kosteuttava hoitotuote, enemmän kasvoveden tyyppinen hoitoneste, kun taas seerumi on pikkuruisessa pullossa oleva tuote, jonka tehoaineilla on jokin muu funktio kuin kosteutus, tosin kosteutuskin voi joskus olla se pääfunktio. Länsimaissakin seerumit ovat kasvattaneet suosiota paljonkin ja ovat myös nykyisen länsimaisen ihonhoidon kulmakiviä. Nimistöön ei mielestäni kannata takertua liikaa, vaan huolehtia siitä, että ihoa kosteutetaan reilusti jollakin tuotteella ja muut tehoaineet valitaan siihen lisäksi. Tehoaineita ei tarvitse olla joka tuotteessa valtavasti, vaan jokin fokus on hyvä säilyttää. Näin tuloksistakin voi helpommin joko kiittää tai syyttää jotain tiettyä tuotetta.
Kokonaan länsimaisesta ihonhoidosta puuttuva asia on kangasnaamio tai harsonaamio. Kangasnaamioiden päätarkoitus on (taas kerran) kosteutus. En todellakaan tiedä miten jo kosteudella kyllästetylle iholle saadaan imeytettyä enää lisää kosteutta, mutta niin vain se korealaiseen ihonhoitofilosofiaan kuuluu, tosin ei välttämättä joka päivä, vaan ihon kulloisenkin tarpeen mukaan tai kuuriluontoisesti.
Tässä kohtaa oma ihonhoitofilosofia ei kohtaa koreaversiota yhtään. Olen kokeillut kyllä kaikenlaisia kangasnaamioita, mutta pääsääntöisesti niiden käyttö on ikävää ja aikaavievää. Kasvojen iho tuntuu jääkylmältä naamion vaikuttaessa, naamio ei osu oikeisiin kohtiin sekä valuu ja hehkeä lopputuloskin kestää maksimissaan puoli päivää, yleensä ei sitäkään. Se hirmukosteus ei vain ihossa pysy, vaikka kuinka okklusiivia laittaisi päälle. Jotenkin näkisin kangasnaamiot hyväksi joko kuivalle iholle tai kasvovesiläträämisen vaihtoehtona, mutta mitään pitkäaikaista hyötyä en niistä tunnu saavan jos iho muutenkin on kosteutettu. Kostean näköinen ihon pinta on toki kaunis, mutta kun mitään muuta kuin hetkellistä hyötyä niillä ei saa, en koe vaivan olevan sen arvoista. Kangasnaamiot toimivat mielestäni vähän kuin meikki väliaikaisena ihon kaunistajana, mutta toki eri ihoilla voi olla erilaisia vaikutuksia, sitä en kiistä. Kangasnaamioista kiittävät kyllä ainakin kosmetiikkakauppiaat, koska hinnat ovat kertakäyttötuotteilla aika huikeita. Odottelen siis vielä sitä tuotetta, jossa täydellisesti (jopa omien kasvojen mukaan) muotoiltuun kestoharsoon saisi imeytettyä haluamaansa tehokosteuttajaa ja käytetyn harson voisi pestä koneessa. Vai estääkö mikään tekemästä sitä nytkään? Nyt jo löytyy silikoninaamioita, joilla saa kangasnaamion pysymään paremmin paikallaan ja se samalla estää naamion kosteuden siirtymistä väärään suuntaan eli ulospäin ihosta. Harsonaamioissa kauhistuttaa se järjetön määrä jätettä mikä aktiivisesta käytöstä seuraa, joten kestokangasnaamiot olisivat ratkaisu siihenkin.
Toinen ei-päivittäinen osa korealaista ihonhoitoa on kuorinta, joka ei kuitenkaan ole mitenkään korostetun aktiivisessa roolissa mielestäni. Koreassa on pääsääntöisesti kemiallisia kuorintoja ja sama suuntaus on länsimaissakin ollut jo jonkin aikaa. Mekaaninen kuorinta on jäänyt vakiotuotteeksi lähinnä vartalonkuorintoihin ja mekaanisia kuorivia aineita sisältävät kasvokuorinnatkin sisältävät usein kuorivia happoja tai entsyymejä. Kuorinta on oman ihonhoitoni perusta, koska ihoni sarveistuu liikaa useista paikoista, mikä johtaa kosteuden puutteeseen rasvoittuvalla iholla, koska lisäkosteus ei pääse paksun ihokerroksen ja runsaan talin läpi. Ilman kuorintaa myös akne ns. räjähtää ja muuttuu kipeäksi kystiseksi versioksi. Korealaisessa ihonhoidossa kuorinta on hellävaraisempaa, mutta kuitenkin säännöllistä ja se on suositeltava osa sileää ja kuulasta ihoa tavoitellessa. Kuorinta suoritetaan aina puhdistuksen jälkeen ennen kosteuttavia tuotteita.
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Korealaisen ihonhoidon viimeiset osat ovat kosteuttavia ja kosteutta ylläpitäviä, yleensä voidemuotoisia tuotteita eli silmänympärysvoide, kosteusvoide ja iltaisin yönaamio sekä aamuisin aurinkosuoja. Silmänympärystuotteiden hienoutta en ole koskaan vielä itse löytänyt ja omat silmänympärykset saavat juuri silmänympärystuotteista usein riesakseen helposti POD:n sukulaisen silmänympärysihottuman, joten niiden tärkeys ei vain avaudu, varsinkin kun niistä ”tavallisista, silmänympärysiholle liian vahvoista tai muuten epäsopivista tuotteista” silmänympärysihottumaa ei tule. Sopivaa kosteutta silmänympärysiholle saa säädeltyä muiden kosteuttavien tuotteiden käytöllä, joten en pitäisi silmänympärystuotetta ihan niin tärkeänä osana kuin se niin korealaisessa kuin länsimaisessakin ihonhoidossa on, mutta oleellinen osa se tuntuu olevan useimpien mielestä. Hyvänä vaihtoehtona pitäisin kasvovettä kerrostaessa huomioimaan tarkasti silmänympärykset ja käyttämään sopivaa seerumia sekä hiukan säästeliäämmin lisäämään päälle kosteuden haihtumista estävän voiteen tai öljyn, mikä yhdistelmänä vastaa suunnilleen silmänympärysvoiteen tarkoitusta. Katsotaan lopputulos sitten parin vuosikymmenen päästä, että olisiko se silmänympärysvoide sittenkin kannattanut lisätä päivittäiseen käyttöön!
Kosteusvoide on länsimaissa ihan selkeästi ihonhoidon ykkösjuttu, se tärkein valinta ihonhoidossa. Korealaisessa ihonhoidossa se on tärkeä myös, mutta koostumus on usein paljon kevyempi kuin länsimaisissa super rich -kasvovoiteissa. Kosteusvoide pehmentää ihoa ja lukitsee kosteuden, mutta ei missään nimessa ole pääkosteuttaja, kuten monien länsimaisten tuotteiden kohdalla. Iltaisin kosteusvoiteen lisänä voi käyttää yönaamiota (tai silloin voi myös skipata kosteusvoiteen) ja päivällä kosteusvoiteen päälle levitetään aurinkosuoja. Aurinkosuojan tärkeyttä toki korostetaan myös länsimaissa, mutta korealaisessa filosofiassa sitä ei jätetä väliin pilvisenäkään päivänä tai talvella, koska se on tärkein anti age -tuote iholle. Yönaamio on enemmänkin tehokosteusvoide kuin sottaava naamio. Koostumuksia on monia erilaisia, mutta tärkein tehtävä on hoitaa ihoa yön aikana, jotta herätessä peilistä tulisi vastaan hehkeä iho.
Jos jotakin voisin jättää pois omasta ihonhoidosta, olisi se kosteusvoide. Nyt käytän kasvovesikosteutuksen lisäksi seerumia, kosteuttavaa seerumia, kevyttä kosteusvoidetta ja päällä AINA jotakin öljyä. Kosteusvoide on näistä se helpoiten korvattava asia muilla tuotteilla tai niiden käyttöä muokkaamalla.
Korealainen ihonhoito on käytännössä hiukan enemmän aikaa vievää kuin länsimainen versio, mutta ihonhoito on toisaalta enemmän rituaalinen hemmottelu kuin perusaamu- tai -iltatoimi, joten sen avulla voi löytää ihonhoidon ihanuuden. Kun on päässyt alkuun, voi ihonhoitokäytäntöjään muokata omaan makuun sopiviksi, kun vain muistaa perusteet kaikelle eli puhdistus, kosteutus, kosteutus, kosteutus, tehoaineet, kosteussulku ja ihon suojaaminen.
Takaisin kirjoihin…
Katja Kokko: Kuulaan kaunis
Katja Kokko on kanssani ilmeisesti samoilla linjoilla öljyn tärkeydestä ja sen muistakin hyödyistä iholle, joten monessa kohtaa Katjan kirja tuntuu hiukan läheisemmältä. Omaa sydäntä lähellä ovat myöskin luonnonkosmetiikkatuotteet, joten sekin varmasti vaikuttaa, mutta toisaalta kirjassa on myös mielestäni vähän turhia osioita, kuten ihonhoidon vuosikalenteri, joka ei taida olla korealaista alkuperää. Virven kirjan osuudet vaikkapa eri korealaisista kosmetiikkamerkeistä ja muistakin kuin luonnon raaka-aineista ovat kiinnostavia. Kummassakin kirjassa korealaisen ihonhoidon perusfilosofia on esitelty selkeästi, joskin Virve on ollut hiukan perusteellisempi ja käsitellyt aihetta huomattavasti laajemmin. Kirjakin on selkeästi paksumpi ja sisällön runsaus huomattavissa jo ihan selaamalla. Katjan kirjassa sivuja on 121 ja Virven 158. Luonnonkosmetiikkaa ei unohdeta Virvenkään kirjassa mainita, eikä Katjan kirjaakaan tarvitse lukea vain luonnonkosmetiikkaintoilijoiden. Kuka tahansa korealaisesta ihonhoidosta innostunut voi lukea kumpaa tahansa. Ehkä parhaan näkemyksen saakin lukemalla molemmat?
Virve Fredman: Täydellinen iho
Hauskinta olisi ollut, jos jompi kumpi olisi tehnyt kirjansa kierrekantisena, koska kumpaakaan kirjaa ei saa helposti apuvälineeksi ja muistin tueksi kylpyhuoneeseen korealaista ihonhoitoa aloitettaessa. Jokin selkeä koonto lisäteksteineen vaikkapa aukeamana olisi tähän tarkoitukseen ollut myös kiva. Mitään sen kummempaa huonoa en kirjoista keksi, tosin en löytänyt kummastakaan mitään varsinaista uuttakaan, koska niin monet asiat on jo käsitelty eri blogeissa ja lehdissä. Virven kirja voisi olla ihana jollekin ihonhoitoa aloittelevalle nuorelle lahjaksi ja Katjan Kuulaan kaunis sopiva luonnoskosmetiikkaan hurahtaneelle ihmiselle.
Miksiköhän kirjat ovat eri luokituksissa eri kirjastoissa? Helsingissä kirjat on luokiteltu tekniikan ja talouden luokkaan, kun taas Espoossa kirjat löytyvät luonnontieteistä.
Molemmat teokset on saatavilla myös kirjastoista, tosin tätä eivät kirjailijat varmastikaan suosittele 🙂 Omat kirjat on lainattu, koska en kokenut näiden antia itselleni niin oleellisena, että tarvitsisin ikäänkuin muistilappuja ihonhoitoon. En varsinaisesti muutenkaan edes näistä inspiroivista ja mielenkiintoisista kirjoista huolimatta tunne suurta vetoa korealaiseen ihonhoitoon, vaikka toki se teoriassa kiinnostaa siinä missä muukin ihonhoito. Se voi tietysti johtua myös siitä, että oma kokeilutekniikkani on johtanut hiukan samanlaiseen lopputulokseen, tosin eri metodein, ja korealaisista tavoista ei ole löytynyt ihan niin sopivia. Korealaisesta ihonhoidosta kannattaa napata kyllä lempeys, ilo, tehoaineiden käyttö ja kosteutus, mutta on hyvä muistaa, että sen ei tarvitse olla aina mitään lukuisien eri kerrosten taputtelua ja tarkoittaa kymmentä purkkia, vaan ihan hyvän tuloksen voi saavuttaa helpomminkin, eikä ihonhoidosta ainakaan kannata ottaa lisästressiä, jos ei jaksa suorittaa kaikkea pilkulleen. Sehän ei korealaiseen ihonhoitofilosofiaan edes kuulu, mutta koska me emme ole korealaisia, voisi juuri stressi sävyttää monen korealaista tyyliä suosivan suomalaisnaisen ihonhoitoa, koska ihonhoitokulttuuri on niin erilainen ja kestää aikaa muuttaa niin omaa kuin valtavirran näkemystä asiasta.
Ihonhoito kuuluu niihin asioihin, jotka on ihan ok perustaa omaan filosofiaan ja kokemukseen, kunhan ei liikaa yleistä sitä sopivaksi aivan kaikille. Korealaisesta ihonhoidosta tai sen käyttämistä raaka-aineista, kuten ei vaikkapa luonnonkosmetiikastakaan ole suurelti tutkittua tietoa, joten iso osa ihonhoitoa on hiljaista tai kokemusperäistä tietoa ja sitä samaa tutkittua tietoa, joka on jo käytössä (tai joskus ei ole) myös länsimaisessa ihonhoidossa. Jos jokin tuntuu toimivan, se on hienoa, mutta täytyy aina muistaa etteivät kaikki ihonhoitotavat ole sopivia kaikille ja siksi en täysin varauksetta suosittele korealaistakaan ihonhoitoa ihan kaikille sopivaksi. Omaan ihoon se ei sellaisenaan sovi. Iho oikuttelee ainakin useista taputtelukerroksista (akne), liian miedosta kuorinnasta (akne), öljyn puutteesta (akne), jo aiemmin mainitusta silmänympärysvoiteesta ja vaikkapa dimetikonista sekä vastaavista kalvoista iholla (akne). Kangasnaamioistakaan en juuri välitä. Samat korealaisen ihonhoidon perusteet voi kuitenkin tuoda myös vaihtoehtoisilla tavoilla, jolloin toki ei enää ole kyse korealaisesta ihonhoidosta, vaan yksilöllisesti suunnitellusta ihonhoidosta, joka on saanut vaikutteita korealaisesta metodista.
Nämä kirjat kannattaa lukea jos ihonhoito yleensäkin kiinnostaa. Joskus joku pienikin juttu ja vinkki voi olla avain oman ihon parempaan kuntoon. Oman ihon tunteminen on pääosassa kaikissa ihonhoitofilosofioissa, vai sanoisinko ihonhoitoviisauksissa, mutta ilman yleistietoa sekään ei auta. Täytyy tietää sekä ongelma, sen syyt että ratkaisu, jotta saadaan paras lopputulos, eli täydellinen kuulaan kaunis iho.
Virven kirjan voi ostaa ainakin Eleveniltä (jolloin Virve saa teoksen tuotosta enemmän ainakin bloginsa mukaan ja tällä hetkellä ostaja saa lisäksi kangasnaamion). Katjan kirjaa löytyy esimerkiksi Bookysta ja muistaakseni kirjasta on jo toinen painos menossa. Bookysta löytyy joskus myös käytettyjä kirjoja, ja tätä kirjoitettaessa sellainen onkin myytävänä vähän edullisemmin.
